Cisco Live -tapahtumasta jäi hieman erilainen vaikutelma kuin aiempina vuosina. Ei niinkään innostusta, vaan enemmänkin vahvistuksen tunnetta. Monista asioista, joiden kanssa asiakkaat ovat hiljaa painineet jo jonkin aikaa, puhuttiin avoimesti lavalla ja pienryhmissä. Erityisesti tietoturva ja tekoäly eivät enää olleet rinnakkaisia aiheita. Niistä puhuttiin yhtenä ongelmana, riippumatta siitä, helpottaako se elämää vai ei.
Miksi tämä tapahtuma oli tärkeä
Lähes kaikki tapahtumassa liittyi kahteen aiheeseen: tietoturva ja tekoäly. Ne eivät olleet erillisiä aiheita, joita käsiteltiin vuorotellen kohteliaasti, vaan ne limittyivät tavalla, joka tuntui tarkoitukselliselta. Niihin kiinnitetty huomio kertoi paljon siitä, mihin Ciscon insinöörit ja roadmap-energia ovat suuntaamassa. Ja laajemmin ottaen siitä, mihin suuryritysten ympäristöjen kehitys todennäköisesti on menossa seuraavien vuosien aikana.
Meitä hämmästytti se, että tekoälyä ei enää pidetty kokeellisena asiana. Sitä käsiteltiin itsestäänselvyytenä. Verkkojen odotetaan kantavan tekoälyn työkuormia. Operatiivisten tiimien odotetaan luottavan tekoälyn tuottamiin tietoihin. Turvallisuustiimien odotetaan suojaavan järjestelmiä, jotka toimivat aiempaa nopeammin ja ovat aiempaa vaikeammin ennustettavia. Puhuttiin hyvin vähän siitä, että "jonain päivänä tämä saattaa tapahtua". Puhuttiin enemmän siitä, että "tämä tapahtuu jo, joten tässä on miten selviämme siitä".
Asiakkaille tämä muuttaa keskustelun sävyn. Kyse ei ollut utopistisista ideoista tai kaukaisista tulevaisuuden näkymistä. Kyse oli siitä, mihin on kiinnitettävä huomiota nyt, verkostoissa, toiminnassa, turvallisuudessa ja osaamisessa, jos organisaatiot haluavat pysyä kilpailukykyisinä seuraavien kolmen tai viiden vuoden ajan. Ehkä jopa aikaisemmin.
Mikä erottui
Tietyt ajatukset nousivat esiin toistuvasti, toisinaan virallisissa kokouksissa, toisinaan hiljaisemmissa keskusteluissa demojen yhteydessä. Tekoälyavusteiset toiminnot nousivat esiin toistuvasti, ja automaatiota kuvailtiin vähemmän bonuksena kuin pikemminkin asiana, jota ilman tiimit joutuisivat kamppailemaan. Muutos tuntui rehelliseltä, vaikkakin hieman epämukavalta.
Oli myös selvä pyrkimys laajentaa nämä ajatukset perinteisen IT:n ulkopuolelle. Teollisuus- ja operatiivisen teknologian ympäristöt olivat vahvasti mukana keskustelussa, ja esimerkkeinä IT- ja OT-hallinnan lähentymisestä käytettiin Splunkin, Catalyst Centerin ja Cyber Visionin tiiviimpiä yhteyksiä. Se ei tuntunut teoreettiselta. Se tuntui vastaukselta asiakkaille, jotka jo yrittävät, ja joskus epäonnistuvat, hallita näitä maailmoja erikseen.
Myös AI POD -konsepti tuli usein esille. Ei markkinointikikkana, vaan käytännöllisenä rakennuspalikkana AI-valmiille infrastruktuurille, jossa NVIDIA-grafiikkaprosessorit yhdistetään Cisco Nexus -kytkentälaitteisiin. Turvallinen pääsy AI-palveluihin, vahvempi identiteettisuoja sekä ihmisille että palvelutilille sekä sisäiset haittaohjelmanalyysipalvelut olivat myös toistuvia aiheita.
Arvostin sitä, että suurissa tapahtumissa ei aina tapahdu, että oltiin valmiita puhumaan kitkasta. Osaamisvajeista. Vanhoista järjestelmistä. Hallintoon liittyvistä huolista. Operatiivisista riskeistä. Näitä asioita ei sivuutettu. Pikemminkin ne tunnustettiin syyksi, miksi monet asiakkaat etenevät hitaammin kuin toimittajat haluaisivat. Tämä rehellisyys teki keskusteluista hyödyllisempiä.
Ciscon prioriteetit
Cisco korosti viestinnässään pyrkimystään tulla tekoälypohjaisten organisaatioiden perustana toimivaksi infrastruktuurikerrokseksi. Tämä tarkoittaa tekoälyvalmiita verkkoja ja piisiruja, skaalautuvia datakeskussuunnitteluja sekä laitteistoja, joissa kiinnitetään huomiota virrankulutukseen ja jäähdytykseen, ei pelkästään raakaan suorituskykyyn. Yhtenäistä verkkoarkkitehtuurin hallintaa ja tietoturva-arkkitehtuureja pidettiin välttämättöminä eikä valinnaisina lisäominaisuuksina.
Turvallinen pääsy oli tärkeä osa organisaation sisällä käytettävän tekoälyn hallintaa. Tähän sisältyy näkyvyys työpöydän tekoälytyökaluihin, SaaS-pohjaisiin tekoälypalveluihin ja API-pohjaisiin integraatioihin. Painopiste oli siinä, että tiedetään mitä on käytössä, sovelletaan käytäntöjä johdonmukaisesti ja tarkastetaan salattua liikennettä tarvittaessa uhkien havaitsemiseksi. Tietosuojakäytännöistä keskusteltiin käytännön tasolla, ja ne liitettiin suoraan internet- ja sisäisiin pääsykäytäntöihin.
Identiteetti nousi eturintamaan. Kyse ei ole vain käyttäjien monivaiheisesta todennuksesta, vaan myös järjestelmänvalvojien ja palvelutilien asianmukaisesta suojauksesta. Huomattava muutos on tapahtunut siinä, että ei-inhimillisiä identiteettejä ei enää pidetä toissijaisina. Ne tunnustetaan nyt sekä voimakkaina että riskialttiina.
Toinen huomion herättänyt alue oli haittaohjelmien analysointi hallinnoituna sisäisenä palveluna. Idea on yksinkertainen mutta tärkeä: tiimit voivat analysoida epäilyttäviä tiedostoja lähettämättä arkaluonteisia tietoja julkisille alustoille. Se tukee tukipalveluja, vähentää epäröintiä, kun jokin näyttää olevan vialla, ja vastaa paremmin tietosuoja- ja sääntelyvaatimuksia.
Kaiken tämän taustalla on se, mitä Cisco on kuvannut AI-perustaksi. AI on tarkoitettu kattamaan turvallisuus, yhteistyö, verkko-operaatiot ja automaatio, ja siihen pääsee käsiksi API-rajapintojen kautta sen sijaan, että se olisi lukittu yhden käyttöliittymän taakse. Tämä arkkitehtoninen valinta tuntuu järkevältä, vaikka se vaatiikin asiakkailta enemmän pohdintaa integraatiosta ja hallinnasta.
Mikä on todellista ja mikä on vielä muotoutumassa?
Jotkut asiat ovat jo hyvin käyttövalmiita. AI-avustajat ovat käytössä Webexissä, tietoturvatyökaluissa ja verkkoalustoilla, ja ne tarjoavat yhteenvetoja ja ongelmanratkaisua selkokielellä. Turvallinen pääsy AI-löytämisen avulla on käytössä. Duo kattaa nyt hallinnoijat ja palvelutilit entistä kattavammin. Haittaohjelmien hiekkalaatikkoplatformit on perustettu. Webexin integraatiot lippujenmyynti- ja CRM-järjestelmiin ovat käytännöllisiä, eivät kokeellisia. Meraki-sovellusliittymiä käytetään jo päivittäisessä automaatiossa.
Muut alueet ovat selvästi vielä kehittymässä. Täysin autonomisesta verkko-operaatiosta puhutaan luottavaisesti, mutta se ei ole asia, joka voidaan toteuttaa yhdellä painikkeen painalluksella. Laaja-alainen koordinointi kaikkien työkalujen välillä on edelleen epätasaista. Syvästi räätälöidyt avustajat, jotka korvaavat kokonaisia työnkulkuja, ovat enemmänkin kunnianhimoinen tavoite kuin vakiintunut käytäntö. Ja vaikka integraatio on parantumassa, ajatus yhdestä, täydellisesti yhtenäisestä näkymästä kaikkeen on toistaiseksi vielä keskeneräinen.
Se ei ole kritiikkiä. Useimmat organisaatiot ottavat nämä ominaisuudet käyttöön asteittain. Itse asiassa niiden pitäisi todennäköisesti toimia niin.
Käytännön vaikutukset asiakkaille
Kun poistat näyttämövalaistuksen ja avainsanat, Cisco Live jättää asiakkaille joitakin hyvin konkreettisia kysymyksiä. Tiedämmekö todella, mitä tekoälypalveluita käytetään ja kuka niitä käyttää? Suojataanko palvelutilit yhtä huolellisesti kuin käyttäjätilit? Voivatko työntekijät ilmoittaa epäilyttävistä tiedostoista ilman, että se aiheuttaa sääntöjen noudattamiseen liittyviä ongelmia? Ovatko yhteistyötyökalut linkitettyjä liiketoimintajärjestelmiin tavalla, joka voidaan tarkistaa ja auditoida? Ja hallitsemme tekoälyn käyttöä tarkoituksellisesti, sen sijaan että reagoimme vasta, kun jotain menee pieleen?
Nämä eivät ole kaukaisen tulevaisuuden kysymyksiä. Ne ovat operatiivisia ongelmia, joita monet tiimit jo kohtaavat, vaikka eivät aina nimitä niitä ”tekoälyongelmiksi”.
Missä Damovo voi auttaa
Damovon tehtävänä on auttaa muuttamaan nämä laajat teemat toimiviksi ratkaisuiksi. Se alkaa usein suunnittelemalla ja ottamalla käyttöön Cisco-arkkitehtuureja, jotka ovat järkeviä todellisessa maailmassa, kampusverkoista datakeskuksiin, jotka pystyvät tukemaan tekoälyn työkuormia ilman ylikuormitusta.
Lisäksi painopiste on vahvasti toimintojen ja tietoturvan lähentämisessä, jotta automaatio, näkyvyys ja suojaus ovat osa päivittäistä työtä eivätkä jälkikäteen lisättyjä elementtejä. Hallinnoidut ja ammattimaiset palvelut ovat tässä tärkeässä roolissa, sillä ne auttavat tiimejä toimimaan luottavaisemmin ja pienemmällä riskillä.
NIST:n tekoälyn riskienhallintakehyksen mukaiset tekoälyn riskinarvioinnit auttavat organisaatioita ymmärtämään, missä niiden riskit todella ovat, ihmisten, prosessien ja teknologian osalta. Sen pohjalta korjaustoimenpiteillä voidaan puuttua tietoturva-aukkoihin, tietosuojaongelmiin, mallien hallintaan ja operatiivisiin kontrolleihin. Sääntelyn yhdenmukaistaminen seuraa luonnollisesti tästä pohjatyöstä.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa turvallisten pääsy- ja tekoälyn näkyvyysratkaisujen suunnittelua, käyttäjien ja palvelutilien identiteettiympäristöjen vahvistamista, vaatimustenmukaisia haittaohjelmanalyysipalveluja sekä yhteistyöalustojen linkittämistä tikettijärjestelmiin, asiakkuudenhallintajärjestelmiin ja tietojärjestelmiin tavalla, joka on tarkistettavissa ja luotettava.
Pääpaino ei ole teknologiassa sinänsä, vaan järjestelmien käytettävyydessä, hallittavuudessa ja turvallisuudessa.
Lopullinen johtopäätös
Cisco Live 2026 -tapahtumassa yksi asia oli vaikea sivuuttaa. Turvallisuus, tekoäly, identiteetti ja automaatio ovat sulautumassa yhdeksi toimintatavaksi. Organisaatiot, jotka pitävät tekoälyä vain yhtenä työkaluna muiden joukossa, saattavat olla valmistautumattomia. Ne organisaatiot, jotka integroivat tekoälyn turvalliseen pääsyyn, identiteetin hallintaan ja operatiivisiin työnkulkuihin selkeän valvonnan avulla, ovat paremmassa asemassa.
Teknologia on jo täällä. Organisaatioiden erottava tekijä ei ole se, kuinka nopeasti ne ottavat käyttöön kaiken uuden, vaan se, kuinka huolellisesti ne valitsevat perustansa ja kuinka hyvin niiden tietoturva pysyy mukana tekoälyä varten rakennettujen verkostojen kehityksessä. Asiakkaille ja potentiaalisille asiakkaille nyt tuntuu olevan oikea hetki pysähtyä, arvioida tilannetta ja tehdä yhteistyötä kumppaneiden kanssa, jotka voivat muuttaa aikomukset todellisuudessa kestäviksi tuloksiksi.